Ylä-Savon kotiseutu tekee yhteistyötä Jyväskylän yliopiston kanssa museon näyttelyiden uudistamiseksi. Uusi perusnäyttely pohjautuu Olvi-Säätiön rahoittamaan tutkimushankkeeseen Asutus ja elämisen ehdot Ylä-Savossa 1500-1900, jossa selvitetään alueen asukkaiden arkea ja taloutta historiantutkimuksen metodein. Näyttelyuudistus on edennyt käsikirjoittamiseen ja teknisten toteutusten suunnitteluun. Talven aikana museon alakerran näyttelysisällöt on suunniteltu jo melko tarkkaan. Näyttely avataan vuonna 2024. Tässä on kuitenkin jo esimakua sisällöistä tämänhetkisten suunnitelmien valossa.
Eräkaskia ja sukujen liikkeitä
Alakerran vitriinisaliin on suunniteltu kokonaisuus, joka etenee alueen asutuksesta kohti kauppalan perustamista. Asiakokonaisuudet esitellään tyypillisten yläsavolaisten hahmojen tarinoilla. Ensimmäinen kokonaisuus kertoo kuinka Ylä-Savoon levisi vakituinen asutus, minne kylät muodostuivat ja minkänimisiä sukuja alueelle tuli.
Asutuksesta on luontevaa jatkaa ensimmäisiin vakituisiin elinkeinoihin alueella eli kaskeamiseen. Kokonaisuudessa esitellään kaskeamisen välineitä, vaiheita ja tuotoksia. Kaskeamiskiertoon liittyy muunmuassa sanonta oma maa mansikka, muu maa mustikka. Käytössä olevilla kaskiahoilla nimittäin kasvoi yleensä mansikkaa, kun taas kuihtuneessa maaperässä kasvava mustikka kertoi siitä, että kaski oli käytetty ja jätetty rehevöitymään. Mustikkamaa oli taas kenen tahansa vallattavissa kaskeamiseen. Kirjoittamattomista säännöistä huolimatta riitojakin syntyi ja näyttelyssä esiteltävät maariidat kertovat omalla tavallaan väestönkasvusta.
Varhaiseen asutukseen liittyivät myös talonpoikien kauppamatkat. Näyttelyssä esitellään talonpoikien kulkureittejä Oulun ja Lappeenrannan markkinoille sekä yleisimpiä kauppatavaroita kuten voita, tervaa, turkiksia ja kapahaukea. Kauppamatkat olivat pitkiä ja usein tarinarikkaita reissuja, joissa oikeudenkäynneiltäkään ei vältytty. Näyttelyuudistus pyrkii tuomaan esiin erilaisia tarinoita ja kertomuksia yläsavolaisten arjesta.
Savolaiset isännät ja emännät
Seuraavat kokonaisuudet esittelevät yläsavolaisten isäntien ja emäntien työtä kotona ja maataloustöissä asutuksen vakiintuessa ja kaskien muuttuessa pelloiksi. Vuodenkierrolla oli valtava merkitys maanviljelijöille, sillä tietyt työt tehtiin tiettyihin aikoihin, mistä kertovat lukuisat nimipäiviin liitetyt sanonnat. Vuodenkierron lisäksi kokonaisuudessa esitellään töitä kuten kyntöjä, kylvöjä ja korjuita sekä riihipuinnin vaiheita ja viljan jauhamista.
Myös arkisempiin sisältöihin perehdytään kodinhoidon suhteen ja avataan aikalaisten päivänkulkua, askareita ja aterioita sekä puhteen töitä. Ennen vanhaanhan puhde tarkoitti iltahämärää, eikä suinkaan työtä tai askaretta kuten se nykyään usein mielletään.
Ylä-Savon alueen merkittävää maitotalouden historiaa puolestaan sivutaan karjakon työtä ja koulutusta esittelevässä kokonaisuudessa. Saimme museolle vastikään tähän kokonaisuuteen liittyvän lahjoituksen. Karjakon työtä käsittelevässä osuudessa tutustumme kuuluisaan itäsuomenkarjaan eli kyyttöön. Maitotalouden historia on myös johdanto modernisoitumiseen, jonka ensimmäisiä ilmentymiä oli separaattori, joka erotteli kerman maidosta minuuteissa verrattuna viikkojen hapatukseen.
Kohti modernia Ylä-Savoa
Syvemmälle kohti modernia historiaa päästään, kun aletaan puhua Iisalmen kauppalan perustamisesta. Näyttely kertoo kauppalan ensimmäisistä asukkaista ja erityisesti kauppiaista ja käsityöläisistä. Kokonaisuudessa käydään läpi varhaisia asemakaavoja, joiden suunnitelmat eivät aina toteudu kuten kuvittelisi. Pitihän Luuniemestäkin tulla alue, joka olisi varattu ”vähemmällä toimeentulolla eläville”. Omaa modernisaation historiaa kertovat myös sisävesien höyrylaivaliikenne ja rautateiden tulo Iisalmeen.
Kauppalan osuudessa nostetaan erityisesti esiin myös käsityöläiset. Aikanaan käsityöläisillä piti olla kuvernöörin myöntämä valtakirja ammatinharjoittamiseen. Iisalmen seudulla näitä pitäjänkäsityöläisiä oli pääasiassa suutarit ja räätälit. Kauppalan perustamisen jälkeen ammatillisten käsityöläisten määrä seudulla kasvoi räjähdymäisesti ja ammattien kirjo monipuolistui huomattavasti. Emme kuitenkaan unohda kotitalouksien taitavia kehrääjiä, ompelijoita ja puutyöläisiä, joille on oma osuutensa, joka kertoo esimerkiksi pellavankäsittelystä. Pyytyöläiset ovat myös keskiössä, sillä näyttelyssä perehdytään ensimmäisiin ammatillisiin puuverstaisiin ja olipa Iisalmessa Suomen ensimmäinen talotehdaskin.
Kuten näkyy, näyttelyuudistus etenee ja näyttelystä on tulossa mielenkiintoinen yhdistelmä tarinallisia hahmoja, syvempää tietoa ja paikallisia erikoisuuksia. Jos nyt koet ahaa-elämyksen ja hoksaat, että teillähän on näyttelyyn liittyvää esineistöä ja haluat tarjota sitä museolle, niin ota yhteyttä. Käymme nimittäin parhaillaan läpi esinevalintoja näyttelyyn.
