Museon historia
Yhdistys perustetaan
Museon historia alkaa jo 1930-luvulta, kun Iisalmeen suunniteltiin kotiseutumuseon perustamista. Tuolloin vuonna 1931 kaupunginvaltuusto päätti 13. lokakuuta kaupungin 40-vuotisen taipaleen kunniaksi perustaa Iisalmeen museon. Pula-ajan vuoksi kaupunginhallitus ei kuitenkaan voinut toteuttaa päätöstään ja museon perustaminen siirtyi tuleville vuosikymmenille.
Sotien jälkeen kotiseutuaate virisi uudelleen ja 22.9.1946 Iisalmen yhteislyseon 50-vuotisjuhlan illanvietossa maisteri Tauno Räsänen otti esille kotiseutuyhdistyksen perustamisen. Illanvietossa valitun toimikunnan tuloksena Iisalmen kotiseutuyhdistys perustettiin 17.11.1946. Varsinainen museon historia alkoi, kun yhdistyksen edustajat jättivät vuonna 1947 kaupungille museon tonttia koskevan anomuksen. Huhtikuun 13. päivänä vuonna 1954 kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa yhdistykselle 2,5 hehtaarin alueen Pikkuhaan koivikosta Paloisvirran eteläpuolelta museotoimintaa varten.
Museorakennus siirretään
Museon historia on alkuvaiheiltaan pitkälti rakentamista ja valmistelua. Museoalueen rakentaminen aloitettiin siirtämällä Vieremän Kumpumäestä maanviljelijä Taavetti Kainulaisen omistama, savutuvan sisältävä maalaistalo museoalueelle valetun betonikellarin päälle syksyllä 1954. Seuraavan kymmenen vuoden aikana museorakennusta korjattiin ja museon alkukokoelmaa kerättiin pitkin Ylä-Savoa tehdyillä keruumatkoilla. Savupirtin kiviuuni saatiin Kiuruveden Heinäkylästä saarnaaja Aki Rädyn kotitalosta, kun taas tuvan pöytä, seinänvieruspenkit ja lattialankut saatiin Pielaveden Pahkamäestä Huttulan talosta.
Samaan aikaan tontille vedettiin sähköt ja vedet. Rakennusvaiheessa yhdistys sai taloudellista tukea muun muassa kaupungilta, mutta ennen kaikkea Olvi Oyj:ltä, jonka myöhemmin perustama Olvi-säätiö muodostui museon taloudelliseksi selkärangaksi.
Museon avajaisia vietettiin viimein 15. kesäkuuta vuonna 1964.
Pihapiiri muotoutuu
Museon pihapiiriin alkoi kertyä myös muita rakennuksia jo ennen museon avajaisia. Museon historia muiden rakennusten suhteen alkoi vuonna 1963, kun museolle saatiin tuulimylly Lappetelästä. Sitä seurasivat nuottakota verkkoineen Lampaanjärven Pohjoislahdesta 1967, liha-aitta Kangaslammin vanhainkodilta 1968, kalustolato 1969, navetta Ryhälänmäestä 1970, eloaitta Iirannan Ihalasta 1972, vaateaitta Paaslahden Simppalasta 1973 ja sepän paja ja hiiliaitta Iirannan Ihalasta 1974.
Museon toiminta kuitenkin hiipui hiljalleen vuosituhannen vaihteeseen asti, kunnes toimintaan löytyi taas uutta intoa. Museorakennuksessa aloitettiin huoltotoimenpiteitä: vesikourut, patterit, termostaatit ja portaat uusittiin. Alakerran vitriiniosuus rakennettiin 2006. Museoon tehtiin lämpö- ja sähkökartoitus 2008 ja 2010 valaistus uusittiin.
Myös pihapiiri uudistui. Vuodesta 2015 alkaen pärekatot vaihdettiin kestävämmiksi huopakatoiksi ja viimeiset katot vaihtuivat vuonna 2020. Vuonna 2016 pihapiiriin tuotiin savusauna Vieremäjoen varrelta, 2017 riihi Iirannan Ihalasta ja 2019 luhtiaitta, samoin Ihalasta. Vuosina 2021-2022 uusittiin museon pisteaita.
Museon kokoelmat karttuvat
Museon kokoelmat karttuivat alun keruumatkojen jälkeen nopeasti museonhoitaja Hannes Kuosmasen johdolla. Keruumatkojen tuloksena oli 500-600 esinettä, mutta jo 70-luvun jälkeen museolla oli yli 1500 esinettä ja 80-luvun jälkeen 3000 esinettä.
Nykään kokoelmat kattavat noin 4500 esinettä, joihin kuuluu kattavat kokoelmat talonpoikaista esineistöä liittyen arkeen ja asumiseen, ruokatalouteen, käsitöihin, elinkeinoihin ja erinäisiin ammattikuntiin. Erityiskokoelmiin kuuluu mm. talvisodan kokoelmat, esihistoriallinen kokoelma ja rahakokoelma. Erityisinä kokoelman esineistä voi mainita esim. yli 500 vuotta vanhan siipiruuhen ja Collanien pappilassa olleen keisari Aleksanteri I:n käyttämän sohvapöytäryhmän.
Esineiden kertymisen ohella museolle on vuosikymmenien aikana muotoutunut erilaisia perinnetapahtumia kuten yhteislaulutilaisuudet, historialuennot, lastentapahtumat ja kotiseutumuseon synttäreiden viettäminen. Myös vaihtuvista kesänäyttelyistä on tullut toistuva perinne.
Katse tulevaisuuteen
Museon historia antaa vankan perustan katseelle tulevaisuuteen. Vuodesta 2020 museossa on aloitettu suuri kehittämisprojekti. Museolle palkattiin nelivuotisessa hankkeessa Iisalmen kaupungin kanssa yhteinen museoamanuenssi, joka kehittää sekä Juhani Ahon museon että Ylä-Savon kotiseutumuseon toimintaa.
Hankkeen aikana on tähän mennessä luotu uudet kokoelmaohjeistukset ja käytännöt. Esineistöä on talletettu sähköiseen tietokantaan yli 2000 objektin verran ja esinevarastojen olosuhteita on kehitetty. Yleisötyössä on pyritty kehittämään opastusten sisältöä, kesäoppaiden koulutusta, kouluryhmien pedagogiikkaa ja näyttelyiden laatua.
Suurimpana lähivuosien projektina on museon perusnäyttelyn totaalinen uudistus. Uusi näyttely perustuu Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeeseen, jossa tutkitaan laajalla aikajanalla Ylä-Savon asuttamisen ja elämisen ehtoja.
Perusnäyttelylle on laadittu tutkimusryhmän kanssa uusi näyttelysuunnitelma, joka määrittelee näyttelyn punaisen langan ja karkeasti, mitä sisältöjä mihinkin huoneeseen tulee. Sen pohjalta laaditaan vuosien 2022-2023 aikana näyttelykäsikirjoitus, jonka pohjalta näyttely rakennetaa ja avataan yleisölle vuonna 2024.
